Vaalit ja vappupuheet on kuultu ja naamarit nähty.
Vastakkainasettelua, vaatimuksia, uhkia.
Klikkejä, bloggeja, poteroita. Niiltä meille tai…
Tunnusteluja, irvistelyä – kipristelyä ja käpristelyä.
Lupauksia. Ehtoja. Vaatimuksia.
Vaalien jälkeisissä vappupuheissa kuultu uho, vaatimuspolitiikka ja vastakkainasettelu lupaa lisää kurjuutta.
Nyt kiepsautetaan asenneilmapiiri ylösalaisin, eikä auta jos vain toinen – joko työnostaja tai työpanoksen myyjä hyppää voltin, mikään ei muutu, ei ennen kuin molemmat osapuolet vaihtavat näkökulmansa ja asenteensa toista osapuolta kohtaan. Vasta tällöin muutos on mahdollinen.
Edelleen Suomessa työelämän ilmapiiri on se, että molemmat osapuolet, sekä työntekijät ja työnostajat tyytyvät syyttelemään milloin toista, milloin valtiota, milloin kuntaa ja milloin mitäkin.
Se on turhaa. Niin pitkään kuin vastakkainasettelu säilyy, klikit pitävät asetelman muuttumattomana. Vasta kun ymmärretään muutoksen olevan mahdollinen vasta molempien osapuolten lävistäessä omat intressinsä, omat tarpeensa toisen osapuolen tarpeiden läpi, omien etujen kautta – mikään ei koskaan muutu miksikään, kaikki tavoitteet ovat ja pysyvät tavoittamattomissa.
Tulos on saavutettavissa vasta, kun molemmat osapuolet mieltävät yhteisen edun ja näkevät työkalujen ja asenteiden merkityksen tulosten saavuttamiseksi.
Helsingin Sanomat uutisoi hallitusneuvottelujen alkamisesta seuraavaa: ”Suomen tulevia hallituspuolueita yhdistää HS:n vaalikonevastausten perusteella muun muassa luottamus kotiin, uskoon ja isänmaahan.”
Jos toimeentuloloukkojen seurauksena ’koti’ palastellaan kahteen osaan, usko tarkoittaa kirkon ruokakassia pari kertaa viikossa. Mitä isänmaa vielä on?
Kun rikkaiden ja köyhien välillä kuilua kasvatetaan romuttamalla varattomilta viimeinenkin mahdollisuus purkamalla sosiaaliturva ja hakemalla varattomat ulosoton kautta henkilökohtaiseen konkurssiin, sinetöidään paitsi ihmisten ahdinko, myös pätkätyön vastaanottamisen järjettömyys. Ulosottopiina eliminoi erilaiset omaehtoiset toimeentulomahdollisuudet ja tekee niistä kannattamatonta – ei, vaan mahdotonta.
Kelan uusi linjaus vie vähävaraiset ulosottoon
Tähän asti Kelan perintäkeskus on voinut poikkeustilanteissa tehdä takaisinperinnästä osamaksusuunnitelman myös toimeentulotukea saavan asiakkaan kanssa. Nyt menettelystä on luovuttu.
– Jos asiakkaan mahdollisuus maksaa perintävelkaa perustuu toimeentulotuesta saatavaan tuloon tai asiakas on muuten vähävarainen, osamaksusuunnitelmaa ei voida tehdä. Kelan ei ole mahdollista tehdä maksujärjestelyjä, jotka vaarantaisivat asiakkaan toimeentulon, toteaa etuuspäällikkö Suvi Onninen Kelan eläke- ja toimeentuloturvaosastolta.
Uuden ohjeen mukaan toimeentulotukea saava asiakas voi itse halutessaan maksaa takaisin perittävää velkaa myös osissa, mutta maksusuunnitelmaa velasta ei voi tehdä. Mahdollisten maksukehotusten jälkeen perintä siirtyy ulosottoon. Asiakkaan kanssa ei myöskään voida sopia perittävän summan kuittaamisesta muista Kelan etuuksista, jos asiakas saa toimeentulotukea tai on muuten vähävarainen (tulot ovat alle toimeentulotuen perusosan) (Lähde: Etuuksien takaisinperintä yhtenäistyy vähävaraisilla asiakkailla.)”
Miksi pitäisi yrittää jos lähtökohta on se, ettei lähtökohtaa ole?
Näinkö sopu rakennetaan?