8. kesä 2015 17.59
Oikeustapaukset, joiden tutkintaan Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio on osallistunut tai joita Aarnio on virkatehtävinään johtanut, on avattava ja tutkittava uudelleen.
Yli vuoden jatkunut Jari Aarnion eristettynä pitäminen Vantaan vankilan naisosastolla on tuottanut tulokseksi vain poliisi-Aarnion ehdottoman kiiston kaikkeen. Aarnio kiistää syyllistyneensä mihinkään rikokseen.
Aarniota syytetään muun muassa törkeistä huumausainerikoksista, virka-aseman väärinkäytöstä sekä törkeästä lahjuksen ottamisesta.
Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan syytteiden kiistäminen on toteennäyttö syytetyn syyllisyydestä.
Aarnio on poliisi. Helsingin Maunulan opeilla Pasilaan Helsingin huumeosaston päälliköksi tiensä junaillut Aarnio on poliisina passittanut ihmisiä telkien taakse kymmenissä ja sadoissa eri huumausainerikostutkinnoissa.
Aarnion yli vuoden jatkuneen poliisitutkinnan aikana yksikään, kukaan ei ole kysynyt tai ehkei tohtinut ajatella Aarnion uhreja, kukaan ei ole herännyt kysymään, ovatko tutkinnat, joita Aarnio vuosien aikana on johtanut tai joihin hän on osallistunut, pitäviä?
Entä tutkinnoissa käytetyt keinot?
Entä todistelutosiseikastojen todenpohja, niiden lainkestävyys?
Milloin herätään kysymään Aarnion uhriksi joutuneiden oikeuksien puolesta? Miksi kukaan ei ole sanallakaan maininnut niistä lukuisista ihmisistä, joita Jari Aarnio omaa toimintaansa edistääkseen tai omaa lähipiiriään suojellakseen on vuosien aikana toimittanut varmuuden vuoksi vankilaan?
Aarnion esitutkinnat on avattava ja tutkittava perinpohjaisesti uudelleen huvittaa se eli ei.
Olisi ajattelematonta uskoa, että jokainen Aarnion vankilaan passittama ihminen istuu oikein perustein kaltereiden takana. Uskomus loukkaa älyä. Jokainen järkinen ihminen kysyy paitsi onko Aarnion esitutkinnoilla oikeudelle keräämä näyttö todellista vai tekaistua, myös sitä, kuinka monia ihmisiä Aarnio omaa bisnestä suojellakseen on raivannut röyhkeästi tieltään tai varmuudeksi pois tieltä.
Ohittamaton tosiseikka on, että Aarnio on vuosien aikana toimittanut kymmeniä ja satoja ihmisiä telkien taakse muun muassa törkeistä huumausainerikoksista. Ohittamatonta ovat myöskin ne lukuisat tiedossa olevat kotietsintärynnäköt, joita Aarnion johdolla pitkiltä huumausainerikostuomioilta vapautuneiden koteihin on tehty naapureille tiedoksi, minkälaisia huumeveikkoja heidän lähipiiriinsä on muuttanut.
Monille pakkomuutto muualle on ollut pakonsanelemaa – huvitti se eli ei.
Miksi kukaan ei puhu Aarnion uhreiksi joutuneiden oikeuksien puolesta tai edes herää kysymään ovatko ne oikein?
Tuomioistuimen auliisti käyttämän perusteen, ”yleisen elämänkokemuksen mukaan” ei jää vähäisintä epäilystä siitä, ettäkö toinen toistaan hurjemmat vankilapuheet poliisin huumausainejuttujen näyttöjen tekaisemisesta eivät pitäisi kutinsa. Poliisijohtaja Aarnion toimien ilmitulon jälkeen kysymys tuomittujen oikeuksista kyseenalaistaa oikeusvaltiokäytännön perusteet ja perusoikeudet.
Aarnion tontinlaidat ja kättenjäljet on kynnettävä uudestaan, esitutkinnat sisällöt on haravoitava rivi riviltä läpi huvittaa se eli ei. Niin sanoo järki, niin sanoo oikeustaju sikäli mikäli sellaista Suomessa on.