Suomessa vellova pakolaiskeskustelu jakaa kansakuntaa kahtia. Eriytymisenkehitys jatkuu vilkkaana, vaikka maahantuloa koskevat konkreettiset päätökset on vielä tekemättä, ja potentiaaliset tulokkaat kamppailevat muiden maiden riesana Saksassa, Unkarissa Itävallassa ja muissa Euroopan valtioissa. Silti Suomeen
Irakista Suomeen jalkautunut armeija on suomalaisten keskuudessa synnyttä nnyt jo melkoisen kalabaliikin, osa kansalaisista on ryöpsähtänyt yli äyräiden.
Kaksi vuotta takaperin sisäministeriön alaisen väkivaltaisen ekstremismin ehkäisyyn erikoistuneen yhteistyöverkoston ensimmäisessä tilannekatsauksessa todetaan, että sisäministeriön arvion mukaan Suomessa väkivaltaisen ekstremismin riski on vähäinen. Paikallisella ja yksilötasolla äärioikeisto ja väkivalainen ääri-islam voivat kuitenkin olla uhka turvallisuudelle, todetaan katsauksessa.
Sanomalehti Keskisuomalaisen kuukausi takaperin haastattelema Suojelupoliisin päällikkö Antti Palttari sanoo lehden haastattelemana, että poliittisten ääriliikkeiden vastakkainasettelu jatkuu Suomessa, mutta ideologisten ryhmien toiminta ei uhkaa yhteiskunnan ja valtion turvallisuutta. Suomessa poliittisesti järjestäytyneiden ääriliikkeiden uhkan uskotaan pysyvän matalana.
Epämääräisen, käsitteiltään metsässä olevan rasismikeskustelun roihuaminen on kuitenkin synnyttänyt kahtiajakautumisen ilmapiirin. Milloin natseiksi, rasisteiksi ja ties miksi vihapuhujiksi ja nationalisteiksi haukutuille ääriliikkeiden johtajille muuttunut tilanne luo vetää kauluspaidan päälleen ja ryhtyä neuvotteluihin muiden marginaaliryhmiksi leimattujen johtajien kanssa hajallaan olevien voimien yhdistämisestä kulkemaan yhdessä samaan suuntaan. (Viha)puheilla vihollinen kirkastuu näkyväksi. Näkymätöntä vastaan on turha taistella.
Vastaboolina vihapuhujiksi leimatut, empatiaperusteluja esittävät korvamerkitsevät itse itsensä eri leireihin: olet yksi meistä tai meitä vastaan. Olet vihollinen taikka maalitaulu. Leimaaminen on käynnissä.
Ääriliikkeet eivät synny itsestään. Suomalaisen sopimusyhteiskunnan rauhanajanoloissa elämään tottuneet yksilöt ovat laiskoja järjestäytymään. On tapahduttava jotakin sangen perustavaa ennen kuin sivistyneet ja lukutaitoiset, monin eri tavoin kohtuullisen mukavissa olosuhteissa elävät ihmiset ryhtyvät synnyttämään toimintaa. Yksilötasolla pitää tapahtua jotakin syvälle ytimeen iskevää vääryyttä tai petetyksi tulemisen tunnetta ennen kuin radikalisoituminen herää ja saa toiminnan muodon. Jotakin niin läpitunkevan perustavaa, että se liuottaa liiman yksilön ja yhteisön väliltä.
Yksin harvemmin saa tappelua aikaiseksi. Muheva maaperä ravinteineen, vesi ja perustava vääryydenkokemus tai leimatuksi tuleminen, yhteisöstä ulossulkeminen tai epäoikeudenmukaisuus, henkilökohtaisuuksiin alentuva kiusanteko ja ajojahti, viranomaistoiminta – tappeluun tarvitaan kaksi osapuolta ennen kuin toiminnan siemen itää ja versoo taimeneksi. Tietämättömyys, tosiasioiden kieltäminen, ovat syitä jota unelmien kuplassa elävässä Suomessa riittää vientituotteeksi asti. Viha, katkeruus, koston kuvitelma, ajatus oikeuden täyttymisestä – ainekset aktiivisen ja toimivan ääriliikkeen synnyttämiseksi.
Lait, sopimukset, kausaliteetti
Suomea sitovien sopimusten mukaan Suomen ei tarvitse ottaa vastaan Euroopan kautta tulleita ’turvapaikanhakijoita kiintiömääräänsä enempää.
Niin sanotusti turvallisten maiden kautta Suomeen tuleviin pätee sekä Geneven pakolaissopimukset että EU-lainsäädäntöön kuuluva Dublinin sopimus. Sopimusten mukaan pakolaisten on haettava turvapaikkaa ensimmäisestä turvallisesta maasta, johon ovat saapuvat. Toisista Euroopan maista Suomeen saapuneilla ei näin ollen ole oikeutta hakea turvapaikkaa Suomesta. Turvallisista maista turvapaikanhakijoiden hakemuksia Suomen valtion ei tarvitse käsitellä lainkaan, vaan käännytys voidaan tehdä jo rajalla. Turvallisesta maasta Suomeen saapuneilla ei sopimusten mukaan ole oikeutta asua päivääkään Suomessa. Vastaanottokeskukset, joita kuluvan kesän aikana Suomeen on jo perustettu ja joita syksyn aikana ollaan vielä perustaa, ovat sopimusten valossa turhia. Toisista Euroopan valtioista niihin saapuvilta pakolaisilta puuttuu oikeus hakea turvapaikkaa Suomesta.
Samaan aikaan, kun maamme hallitus julkisia menoja kaventaakseen leikkaa kantaväestön perusoikeuksia, se kasvattaa valtion menoja sijoittamalla Suomeen turvapaikkaoikeudettomia maahanmuuttajia. Ensisijaisesti kysymys on poliittinen.
Tällä hetkellä kansallinen laki eivätkä kansainväliset sopimukset velvoita suomalaisia ottamaan vastaan kuin hallitusohjelmaan sisältyvän määrän pakolaisstatuksella maahan pyrkiviä kiintiöpakolaisia.
Yksi löpinä:
JK: -Sunnit ja Shiiat eroavat toisistaan paitsi maltillisuudessa myös suhteessaan Koraaniin. Tai oikeammin sanoen suhteutumisessa Koraanin eri painoksiin.
-Sunnit kannattavat Sharian lakia, joka on kirjoitettu myöhemmin kuin alkuperäinen Koraani. Shiiat uskovat alkuperäiseen Koraaniin, jossa vääräuskoisten kohtalo on lievempi. Niin taikka näin, uskonnollista kirjoista Koraani ainoana kehottaa surmaamaan kaikki muut uskonnot.
-Moni sanoo, että kristittyjen Raamattu vaatii samaa. Ei vaadi. Raamattu sisältää yhden yksittäisen kertomuksen kuningas Saulista, joka saa käskyn tappaa sen ajan filistealaiset. Muualla kirjaa tappaminen kielletään ehdottomana normatiivisena normina.
-Maailmassa ei ole kuin yksi ainoa uskonto, joka käskee tappamaan muut ja vieläpä niin, että ”aina ja kaikkialla missä heitä tapaatte”. Se uskonto on Koraanin islam. Haluatko muslimin naapuriksi?
KJ: -En.
JK: -Ja sitä paitsi, islamin isä Mohammed syntyi sen ajan kristilliseen ympäristöön. Tämän paljastaa Koraani. Koraani on muutenkin Raamatun tarinan pohjalle kirjoitettu kirja, jossa pohjatekstin sisältö on käännetty alkuperäistekstin irvikuvaksi. Samat henkilöt, perusarvot ylösalaisin ja päälaellaan. Aivan kuin Mohammed olisi aikansa Hitler tai Stalin – älykäs, vainoharhainen sosiopaatti.
KJ: -Mutta kommentti Helsingin Sanomien sivulla on oivallinen: (Ots: #Italian poliisi pidätti muslimisiirtolaisia, joiden epäillään hukuttaneen kristittyjä”). Loistava esimerkki: poliittisesti korrekti kieli, puhutaan siirtolaisista, joka sanan perinteisessä merkityksessä tarkoittaa muuta kuin Eurooppaan väkisin tunkeutujia.
-Olisi kiva tietää, kuinka monta miljoonaa tulijaa Eurooppaan voi tulla ennen kuin alkaa käännytys? Tällä menolla Eurooppa on sekasorrossa, siirtolaiset polkevat tontin kehitysmaaksi tällä vuosisadalla. Turha verrata Amerikkaan.
JK: -Sataviisikymmentä vuotta takaperin jenkit tarvitsivat työvoimaa, se tuli Euroopasta, ei Lähi-idästä eikä Afrikasta. USA:n afrikkalaisuus ei ole työvoimatarpeen mukainen muuttoliike. USA:ssa afrikkalaiset olivat orjina. Ei näitä voi verrata, ei millään astetikulla – mitenkään eikä mihinkään. Ranskan ja Ruotsin pakolaisongelmia voidaan.
KJ: -Ja Saksa. Turkkilaiset siirtolaisenemmistönä – jotenkuten sopeutuneita. Esimerkkejä löytyy. Arabimaissa intialaiset, bangaladeshiläiset siirtolaiset. Euroopassa tämä ”moniosaajien” invaasio on kuin Raamatun heinäsirkat. Ei näitä voi verrata.
-Vihonviimeinen vertaus on nykytilanteen ja Suomen sotien siirtolaisuuden rinnastaminen toisiinsa. Verrannollisen näistä saisi jos koko Suomen armeija kesken kahinoiden olisi loikannut Ruotsiin, ja jättänyt perheet, vaimot ja lapset kipristelemään sodan melskeeseen Suomeen. Ei homma mennyt niin, ei mennyt ei.