Taloussanomien ja uutistoimisto Startelin esimies Heidi Hagelin kysyi Taloussanomien kolumnissaan (12.9.): ”Missä ovat analyyttiset, järkevät ihmiset, jotka pystyvät muodostamaan ja ilmaisemaan mielipiteitä ilman, että kaikki muut leimataan tyhmiksi? Jotka ymmärtävät, että asiat ovat aidosti monimutkaisia ja vaikeita. Jotka ymmärtävät vivahteita. Jotka eivät tarkoituksella provosoidu ja/tai provosoi.
Miten ajauduimme tilanteeseen, jossa molemmat ääripäät huutavat korkealta ja kovaa – ja väliin jää suuri tyhjyys? Se tila, missä asioista voitaisiin yrittää keskustella.”
Sama kysymys on esitetty medialle. Useissa eri keskustelufoorumeissa on mediavälineiltä kysytty, miksi pakolaiskysymyksen uutisointi on niin yksisilmäistä ja asenteellista, vain toisen näkökulman avaavaa.
Median osakseen saama kritiikki on sisältänyt julkaisukelvotonta törkyä, saman tien moderoitavia hyökkäyksiä, mutta seassa on vilissyt rakentavaakin, asiallisesti keskusteluun pyrkivää ainesta. Turhaan.
Mutta kun arvostetun talouslehden uutistoimituksen esimies kysyy: ”Missä ne analyyttiset ja järkevät ihmiset ovat…”, herahtaa mieleen kysymys, kuka tai ketkä päättävät artikkelien sisällöstä? Miten ja millä perustein haastateltavat valitaan? Lukijako niistä päättää? Vai toimitus – toimittajat, uutispäälliköt, toimitussihteerit tai päätoimittajat? Lukija ei päätä, se on selvä.
Sisältö; haastateltavat, haastateltavien kysymykset, tekstien sanamuodot alateksteineen, otsikot, ingressit, iskutekstit ja väliotsikot, ne ideoi, laatii ja muovaa toimitus. Mitä sisällöksi päätetään ja missä valossa tieto näytetään, sen päättää toimitus. Sisältö muovataan valikoimalla sopivat haastateltavat. Mitä jätetään kertomatta.
”Jopa puolet suomalaisista luopuisi… Vain jopa puolet suomalaisista luopuisi…”
Toimitus, ensi kädessä toimittaja, viime kädessä päätoimittaja valikoi ja suodattaa informaation. Sama pätee tiedon vertikaaliseen syvyyteen ja horisontaalisen laajuuteen.
Lukija etsii ja vastaanottaa uutisvirrasta asiallista, analyyttista ja luotettavaa informaatiota.
Nyt, kun media syystä tai toisesta on maahantulouutisoinnissa ottanut sangen asenteellisen ja yksipuolisen, vastaanottajaa jopa syyllistävän ja myötätuntoa kalastelevan asenteen, median kysymys riipaisee korvaa.
Onko meidän ajateltava niin, ettei Suomesta tai koko Euroopasta löydy yhtä ainoaa ihmistä, joka kiihkottomasti tai hermostumatta osaisi vastata maahantuloon liittyviin kysymyksiin? Tai onko meidän ymmärrettävä niin, että Suomesta ”ei löydy Ihmisiä, jotka pystyvät muodostamaan ja ilmaisemaan mielipiteitä ilman, että kaikki muut leimataan tyhmiksi. Ihmisiä jotka ymmärtävät, että asiat ovat aidosti monimutkaisia ja vaikeita, ja jotka ymmärtävät vivahteita. Ihmisiä, jotka eivät tarkoituksella provosoidu ja/tai provosoi”, kuten Heidi Hagelin kolumnissaan kysyy.
Ajatusta on vaikea ostaa. Onhan niitä oltava. Vaan… entäpä jos… jos kuvan laveeraus onkin nyt niin, että suutari… että suutari syyttää kengätöntä kekkaloinnista kun ei itse tule kopsutelleeksi kenkiä lestissään. Vai mitenkä?