Nyt kun Suomen hallitus on epäonnistunut hallituskaudelleen asettamista työllisyystavoitteissa ja uusien työpaikkojen luomisessa jättäen taakseen vain savuavia kaivosrauniota ja omiin ja sukulaisten taskuihin vatuloituja tukimiljoonia, tapettuja järviä ja kuolleita joenpohjia, se päätyy peittelemään epäonnistumisiaan sälyttämällä vastuun työttömien, vähäosaisten ja eläkeläisen niskoille ja maksettavaksi.
Vanhukset, eläkeläiset, vammaiset, omaishoitajat, työttömät, perustoimeentulotuen varassa elävät, sairaat… Tässä ovat Suomen hallituksen uhrit ja maksajat.
Hallituksen tavoin myös maamme TE-toimistot ovat epäonnistuneet tehtävässään. TE-toimistojen tehtävä on kohtauttaa työttömiä työhakijat ja avoimia työpaikkoja työmarkkinoilla. Samaan aikaan, kun hallitus mitä erilaisin omakotitalolupauksin on imenyt Suomeen sangen monenkirjavaa ja hankalasti työllistettävää lisätyövoimareserviä TE-toimistojen palkattavaksi, siirtää hallitus TE-toimistojen tehtävät työttömien tehtäväksi, ja maksattaa laskunsa vanhusten, sairaiden ja heikoimmassa asemassa olevien kukkarosta.
Minkälainen valtio, yhteisö tai järjestö tai yksilö voi näin toimia?
Suomi valehtelee monella kielellä moneen suuntaan. Om valehdellut aina. Valtioperinne. Milloin itään, milloin länteen, yhdentekevää, koska näin on aina ollut, valehdeltu. Ihmisoikeudet, tasa-arvo, oikeusturva, oikeuden kvaliteetti…
Jokainen tässä maassa himpunkin verran käytäntöä osakseen saanut huokaa tässä kohtaa, blaa blaa.. teoriassa kyllä, mutta käytäntö puhuu toista kieltä. Teoriassa klikit ja klakit kättelevät toisiaan, mutta vain teoriassa.
Käytäntö syö teorian.
Köyhät, osattomat ja työttömät maksajina
Eduskunnalle jättämällään esityksellä Suomen hallitus lujittaa ajatusta siitä, että työtön on laiska, työtä vieroksuva yhteiskunnan elättivapaamatkaaja, jonka työttömyys on yksinomaan työttömän laiskuudesta johtuvaa. Työtön on työtön koska ei halua mennä töihin, ei jaksa. Ajatusta hallituksen eduskunnalle jättämä esitys ruokkii nyt ankkuroimalla sen yhä syvemmälle ja syvemmälle kansan uskomusten ja käsityksen vankkaan peruskallioon.
Esityksen sisällön mukaan Suomessa kolmatta vuosikymmentä jatkunut massatyöttömyys on työttömien syy. Nyt hallitus on toimillaan ruvennut suitsemaan työttömiä järjestykseen ja päättänyt opettaa rapalaiskat työttömät käytöstavoille. Esityksellään se leikkaa työttömien valmiiksi minimaalista toimeentuloa entisestään uskoen vankasti siihen, että tukea leikkaamalla työttömät laittavat herätyskellon soimaan illalla, he pukevat aamulla ja astelevat töihin.
Esityksessään hallitus käyttää sanoja ’tahto’ ja ’aktivointi’. Suomi valehtelee monelle kielellä moneen eri suuntaan. Hallituksen esitys liikkuu jossakin pyöristyttävyyden, vähä-älyisyyden ja ajattelemattomuuden välimaastossa. Sen verran todellisuudesta irti se sisällöltään on. Valtaosa työttömistä haluaisi ansaita itse toimeentulonsa, jos se tässä maassa jotenkin olisi mahdollista. Tämän hallitus kieltää.
Koirakin oppii, kunhan riittävästi lyö
Hallituksen logiikka työttömien kohtelussa on, että jos koirakin oppii istumaan riittävästi lyömällä, ymmärtää työtönkin mennä töihin jos keppi on riittävää ja sitä käytetään oikein. Ja ellei koira opi, jos se puree tai käyttäytyy muutoin aggressiivisesti, piski toimitetaan piikille ja taas synnytetään säästöä. Järjestelmä voittaa aina. Logiikka on yhtä pettämätön kuin tulosta tuottava.
Minkälainen valtio, yhteisö, järjestö tai yksilö toimii näin?
Mitkä hallituspuolueet ovat viime vuosikymmenten aikana ajaneet työttömien, eläkeläisten tai vähäosaisten asiaa Suomessa? Entä vanhukset, vammaiset, sairaat tai muut? Mitä oppositio on tehnyt? Entä vihreät, mitä muuta vihreät ovat tehneet kuin kantaneet syvää huolta maahantulokkaiden oikeusturvan täyttämisestä Suomessa.
Jopa politiikassa tosiasioiden myöntäminen olisi rehtiä. Olisi hienoa, jos toimista kannettaisiin vastuu. Se kun politiikassa ei ole edes pakollista. Poliittinen vastuu kattaa kaiken. Se ei sisällä sanktiointia. Pahimmillaan menetys voi olla immateriaalinen, pieni nirhauma tai kolhu omanarvontunnossa, mutta ei kummempaa.
Mutta ei.
Merkille pantavaa on, että kun hallitus viimeksi kuukausia takaperin puhui pääministeri Juha Sipilän (kesk.) työttömien aktivoinnista, oli listassa mukana työttömän työnhakijan aktiivinen työnhaku. Nyt se puuttuu.
Sosiaali- ja terveysministeriön listan mukaan työttömien työnhakijan aktiviteetiksi luetaan seuraavaa:
- työskentely palkkatyössä tai mukana yritystoiminnassa
- osallistuminen työllistymistä edistäviin palveluihin, joita muun maussa ovat:
- työvoimakoulutus
- omaehtoinen opiskelu
- työkokeilu
Työnhaulla ei ole merkitystä. Se ei ole työttömän aktiivitoimintaa, vaikka työnhaku on teonsana, verbi.
Aktiivinen työnhaku ei ole mitään
Mutta vielä tämäkään ei hallitukselle riitä! Härskein hallituksen työttömiin kohdistama vaatimus nimittäin kuuluu: ”Esityksestä alkukesällä järjestetyn lausuntokierroksen perusteella mallia yksinkertaistettiin niin, että aktiivisuuden voi osoittaa…”
Voimaan astuessaan laki tarkoittaisi sitä, että vuodenvaihteen jälkeen työnhakijan tulee itse käydä todistamassa oma kelvottomuutensa ja työmarkkinoille kelpaamattomuutensa TE-toimiston työvoimaviranomaisille kolmen kuukauden välein.
Eikä vielä tämäkään riitä! Pahin ja ehkä surkuhupaisin hallituksen esityksen kohta siirtää TE-toimiston tehtävät työttömän tehtäväksi. Lain voimaan tultua työttömän työnhakijan tulee itse järjestää itselleen työpaikka, ja ellei hän tässä onnistu, häntä rangaistaan leikkaamalla työmarkkinatuen perusosaa 4,65 prosentilla kuukaudessa.
Missä kulkee kohtuuttomuuden raja?
Missä seisoo julkeuden rajapyykki?
Ellei hallituksen esitys ole tiettyyn yksittäiseen kansanryhmään kohdistamaa vihaa ja rasismia ja eriarvoistamista, niin mikä sitten on sitä?
Klikkaa: