Helsingin Sanomat peräänkuulutti ohjaaja Aku Louhimiehen uuden Tuntemattoman sotilaan olemassaolon oikeutusta kriitikko Juho Typön mielipidekirjoituksella perjantaina 27.10.2017. Mielipidekirjoituksen lehti julkaisi kritiikki-nimikkeellä.
Helsingin Sanomien kriitikon Juho Typön luonnehdinta ”turha” istahtaa Rauni Mollbergin vuonna 1995 ilmestyneeseen Tuntemattomaan sotilaaseen kuin pati konekiväärin piippuun, mutta nyt me emme puhu Mollbergin Tuntemattomasta emmekä edes vuodesta 1985. Aika on toinen. Tilanne on toinen. Suomi on toinen.
Olemassaolollaan Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on tärkeämpi kuin yksikään tähän mennessä nähty sinivalkoinen Suomi 100 patalappu, kinnas, villasukka tai keramiikkapytty satateksteineen.
Jos Rauni Mollberg elokuvaohjaajana teki Edvin Laineen elokuvasta toisinnon, ohjaaja Aku Louhimies ei tähän kompastu. Kameran keinoin Louhimies tuo sodan katsojan välittömään kokemuskenttään lankeamatta mässäilemään sodan karmeuksilla.Tästä on Louhimiehen sodassa ja elokuvassa kysymys. Ohjaajan harkittu näkökulma on pistämätön ja tarkka, se on terävä ja syvälle viiltävä kuin kotimaisen pystykorvan pistin.
”Naiset sodassa” Louhimies täyttää muutamalla poikkeuksellisen tarkoin harkitulla väläytyksellä laajemmin kuin Väinö Linna itse alkuperäisessä sotaromaanissaan. Louhimies tekee naisista kotirintaman taistelijoita ja rintamalla lopullisesti traumatisoituneiden aviomiestensä terapeutteja, rakastajia, lohduttajia, lasten äitejä ja naisia, jotka Louhimies kykenee näyttämään yhtä tuntevina ja yhtä paljon sodasta kärsivinä kuin rintamalta kotilomalla piipahtavat sotilaat ja upseerit.
Olisiko Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa kysymys inhimillisyydestä. Näin voidaan kysyä Helsingin Sanomilta vastavuoroisesti.
Jos Suomi 100-juhlavuositoimikunta ymmärtäisi kerätä kaikki patalappuihin, sinivalkoisiin ikkunaverhoihin ja Suomi 100-taidekynttilöihin törsätyt rahat takaisin ja maksaisi jokaisen Suomessa olevan ihmisen katsomaan Louhimiehen elokuvan palauttamaan mieleen sen, mistä Suomen suvereniteetissa on kysymys, tekisi se todellisen Suomi 100 juhlavuoden teon.
Itse elokuvan olemassaolon oikeutukseen ei voi todeta muuta kuin että Louhimiehen Tuntematon sotilas on perustavin muistutus siitä, mistä Suomi 100 hömpötyksessä on kyse. Eikö tämä riitä? Mitä vielä pitäisi olla?
Ylen kulttuuritoimittaja Sanna Vilkman perustelee Tuntemattoman sotilaan kolmannen version olemassaoloa osoitteessa https://yle.fi/uutiset/3-9898986 ja päättää kritiikkinsä toteamuksen: ”Sellaista ei pitäisi tapahtua enää koskaan, ei missään”.
Ei koskaan, ei missään.
Mikä riittäisi, ellei sitten Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas?
Mikä?
Päivitys 30.10.2017 klo 14:03:
Juuri tulleen tiedon mukaan Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan on nähnyt jo yli 50 000 katsojaa elokuvateattereissa.