Hyvä joulupukki
Kirjoitin Sinulle viimeksi vuonna 2007 sen jälkeen, kun olin kirjoittanut käräjäoikeuteen, 
hovioikeuteen ja sittemmin vielä korkeimpaan oikeuteen. Kirjoitin sinulle sen jälkeen kun olin laatinut kasan postia eduskuntaan laillisuusvalvojalle, valtakunnansyyttäjän virastoon ja silloiseen lääninhallitukseen. Kirjoitin Sinulle sen jälkeen kun ensin olin täyttänyt turhaan koko joukon erilaisia selvityksiä entiseen TEO:n (nykyiseen Valviraan) ja saattanut vireille valituksen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen. Tehnyt turhaan mitä lie kaikkea… Turhaa.
Muistatko Pukki?
Kirjoitin sinulle ja pyysin, että toisit naapurikopissa asuvalle Pekalle kynän, sellaisen tavallisen Ballografin jolla hän olisi voinut yrittää pelastaa perheensä ja lapsensa? Turhaa. Se oli Pukki turhaa. Jouluna 2007 Pekka taittoi lakanasta solmun kaulaansa, toisen pään hän sitoi jalkaansa ja toisen sängynkulmaan, ja potkaisi välistä löysät pois.
Muistatko Pukki, kun pyysin Sinua tuomaan omatunnon tarkoitustahallisesti ihmisiä väärin tuominneelle käräjätuomari Seppo Tervoselle. Turhaan. Et välittänyt, et piitannut. Edelleen mies nostaa veronmaksajilta palkkaa liki 8.000 euroa kuukaudessa ja tonttuilee – touhuilee mitä sattuu ja sattuuhan se – ainakin joihinkuihun.
Se on Pukki väärin se! Sinä petit meidät, sinä petit meidät kaikki! Meidät kaikki.
Ja minä kirjoitin Sinulle että olet ainoa, johon me enää voimme uskoa ja luottaa. Turhaa, turhaa sekin.
Itselleni toivoin lahjaksi villasukat, muistatko? Pyysin villasukat koska jäätävä ilmapiiri kylmää jalat ja jäätää mielen. Turhaa, turhaa oli sekin. Nyt ukkovarpaan kynsi lerpattaa paleltumisen seurauksena irtoamaisillaan tai minkä lie sienen järsimänä – mene ja tiedä, mutta kelvoton se joka tapauksessa on, varpaankynsi. Terveydenhoidon ulkopuolella kynnen kohtalo on kuin tulevaisuuden suunnitelmat, rivo, haiseva ja kieroon kasvanut. Ymmärrätkö pukki, ymmärrätkö, että näköalattomuus sokeuttaa lopulta terävimmänkin katseen.
Pukki, me emme enää usko sinuun. Usko pois, emme enää usko koska luottamuksen voi menettää vain kerran. Sen takaisin voittaminen vaatii… Niin. Ymmärrätkö mistä minä sinulle kirjoitan? Ymmärrätkö, mistä Sinulle puhun ymmärrätkö mitä puheillani tarkoitan?
Syytä olisi, sillä nyt Pukki, nyt tilanne on vakava. Ei, tilanne on kriittinen – noin sanalla sanoen. Sillä toisin kuin pelko ja viha kylvetään, luottamus ja kunnioitus ansaitaan, ja kasvunalustana näillä on vissi ero. Ymmärrätkö?
Ja olkoon vain joulu ja tulkoon valkeus, ja olkoon vain ihmisillä kuinka hyvä tahto tahansa, jossain kulkee säällisyyden rajat, ja nyt, Pukki, nyt ne rajat kulkivat tässä.
Me tiedämme missä olet ja mitä pajallasi tonttuilet, koska me tiedämme kaiken. Sillä siinä missä joulu on hiljentymisen ja juhlan aika, on se myös katkeruuden ja vihan ja vääryydenkokemuksen muistutus niille jokaiselle, joita vastaan on rikottu. Ja sinä petit meidät.
Mahdottomia en Pukki pyytänyt, en silloin enkä nyt. Ei mitään joutavanpäiväisyyksiä. Totta vie muistat mitä kirjoitin. Se pyytämäni vähä oli pyydetty yhteiseen hyvään, hätään ja tarpeeseen. Kohtuuttomia ei pidä vaatia.
Muistatko Pukki miten kauniisti kirjoitin juuristasi ja syntymästäsi; kerroin Maltan Ritareista ja heidän uljaista ratsuistaan. Kirjoitin niistä jaloista miehistä jotka synnyttivät sinut ryöstämällä St. Nikolauksen pyhäinjäänteet Turkista Italiaan ja synnyttivät St. Nikolauksen, Pyhän Nikolauksen legendan.
Nyt aattoaamun aurinko nousee valjuna ja hiljaisena haukottelemaan taivaankannelle. Se on pettymyksen palkka.
|